perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ajatuksia naksutinkoulutuksesta

Aloitan Fionan kanssa piakkoin naksutinkoulutuksen. Se on mielestäni hyvä tapa opettaa hevoselle temppuja ja päästä pelottavista asioista eroon. Fiona pelkää matkustamisessa ja koppiin menemisessä jotain. Matkustuksen jälkeen Fiona on yleensä lämmin tai hiessä, kuin olisi juuri maratonin laukannut. Koppiin sitä saa yrittää vaikka puoli tuntia ilman mitään tulosta, ellet sitten liinan avulla "vedä" sitä sinne. Olemme yrittäneet tuloksetta opettaa Fionaa yhdistämään matkustamisen mukaviin asioihin. Esim. siihen, että perillä saa herkkuja. Ei vaan oo onnistunut. Tarkoituksena on opettaa Fiona yhdistämään naksautus palkkioon vaikkapa porkkanaan. Eilen minulla ei ollut naksutinta taskussani, mutta kokeilin viheltää ja samalla heittää porkkananpalasta ilmaan, niin että Fiona huomaa sen. Tämä toimi mainiosti. Fiona saattoi seisoa kauempana ja kun vihelsin ja heittelin porkkanaa ilmassa, se tuli luokseni. Älkää pitäkö minua hulluna, kun istun siellä laitumessa, heittelen porkkanaa ilmaan ja yritän saada hevosen tulemaan luokseni. Kerran sain tämän onnistumaan myös ilman porkkanaa..

Naksuttimen käytössä pitää myös huomioida se asia, että naksutinta ei vain vaihdella mielen mukaan, koska yleensä niissä on eri ääni. Eläimillä on hyvä muisti ja ne muistavat sen äänen joka palkitsee. Harvemmin eläimet reagoivat naksuttimeen jos siitä lähtee eri ääni kuin normaalisti. Toki aloitusvaiheessa niitä kiinnostaa joka ääni ja osaa ne voivat säikkyäkin. Naksutin toimii hyvin myös ratsastaessa, koska sillä voit nopeasti ja kätevästi palkita hevosen. Näin yleisesti sanottuna se on mainio tapa kerätä lisää luottamusta hevosen ja ihmisen välille.

-Venla:)

Tällainen naksutin meillä on.


Ei kommentteja: