"Tää on biisi ystäville, läpillemme legendaarisille, jost en edes mokiamme vaihtaisi pois"

Maanantaina menin liikuntakerhoon klo 16.30. Jenskun kanssa meillä oli taas vähäsen omaa kivaa... Kerho loppui jo puol kuudelta, mutta sain ridavaatteet vasta 20min vaille kuus. Siitä tuli hirvee kiire tallille, jossa vaihdoin kengät. Ovella Nea jo huusi, että " juokse, juokse juokse!" Hain riimunnarun ja juoksin maneesiin. Talutin Jösseä. Tyttö jota talutin, sanoi ensin ettei halua ravata, mutta kuinkas kävikään? Lopussa hän ravasi Jössellä todella hienosti :) Kun tunti loppui, kävelin talliin, jossa Salla oli jo laittanut Laten valmiiksi. Talutin Laten maneesiin ja nousin selkään. Menimme maneesin toisessa päässä. Minä & Late, Salla & Vipu ja Eve & Bemu (yllätysyllätys:D) Late oli hirveen reipas. Kävelin ensin molempiin suuntiin ja sitten kokeilin asettaa vähän. Late on todella herkkä ja kun pyysin asetusta, sieltä tulikin väistöä. No, pienellä pohkeen paikan vaihdolla tämäkin korjaantui. Menin pelkkää käyntiä näin "tutustumisvaiheessa", mutta katsotaan jos ensi kerralla pääsen jo ravailemaan. Minä ja Salla lopetimme, kun olimme menneet puoli tuntia. Luovutimme päädyn Evelle ja Essille. Alan nyt sitten maanantaisin liikkuttaa Latea. Olisin saanut liikuttaa useamminkin, mutta pitää Fionallakin ehtiä ratsastaa. Tallissa riisuimme hepoilta varusteet ja harjasimme ne. Sitten minä ja Salla menimme ottamaan hevosia talliin. Varsut jäivät vielä ulos, kun oli niin kova tuuli, että eivät välttämättä olisi pysyneet meillä lapasessa. Lopuksi olin kuin uitettu koira, kun vettä satoi niin paljon. Seurasin vielä vähän Emilian tuntia ja kahdeksalta minut tultiin hakemaan kotiin.

Eilen menin illalla ratsastamaan Fionalla. Menimme taas äitin kanssa tietä pitkin ja se oli sulanut jo kokonaan. Kun menimme poispäin kotoa, otin vain ravia. Fiona näki myös auton taas matkalla. Kun käännyimme kohti kotia, otin laukkapätkän. Yllätyksekseni Fiona nosti todella rennon ja "kevyen" laukan. Annoin Fionan laukata hetken ja sitten hidastin ravin kautta käyntiin. Kun oli enää noin 0,5km kotiin, otin toisen laukkapätkän. Aluksi laukka oli taas tosi rentoa, mutta sitten kun halusin hidastaa, vauhti vain kiihtyi. Tein pari puolipidätettä ja koitin uudestaan, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Toistin saman pari kertaa, mutta Fiona ei välittänyt. Sitten otin kunnon pidätteen ja sanoin vahvasti "ei"! Siitä Fiona tuntui saavan vain uutta puhtia ja jatkoi laukkaa. Viimeisessä kurvissa ennen pihaamme, Fiona venytti itsensä niin pitkäksi kuin sai ja jatkoi matkaa jo nelissä. En ole ikinä ajatellut, että Fiona voi mennä niin lujaa, kun se siinä kohdassa meni! Yritin pidättää, mutta se ei siinä vaiheessa enää auttanut. Istuin syvälle satulaan ja yritin rentouttaa itseni. Kun pääsimme mäkeen, Fiona hidasti ja lopulta pysähtyi. Siinä se hetken korisi, kunnes sain sen käännettyä ja jatkoimme matkaa alas sivuttain. Pihassa vielä otin vähän väistöjä ja asetuksia, lopuksi otin parit hyvät ravipätkät. Ensimmäisessä ravipätkässä Fiona vastusteli ja jännitti vähän selkään.

Kesällä 2012♥

 Tallissa harjasin Fionaa. Selkää harjatessani huomasin Fionan luimistelevan ja uhkailevan nostelemalla jalkaa. Sama toistui molemmilta puolilta siinä satulan toppauksen vieressä. Fiona myös aristeli selkärangan kohdasta. Laitoin sille kaksiteho-linimenttiä selkään molemmille puolille ja päästin hepan sitten karsinaan. Fiona oli ilmeisesti reväyttänyt jonkun selkälihaksen siinä viimeisessä kurvissa. Tänäänkin se kulki vähän kankeasti. Annamme sille nyt muutaman vapaapäivän siihen asti, että selkää ei enää arista, sen jälkeen aroitamme taas  rennosti ratsastuksen. Ostimme Fionalle myös martingaalin. Lähinnä sen takia, että aina kun Fiona lähtee laukkamaan, pää nousee aina korkeuksiin. Äiti käy tänään hakemassa sen. Taidan nyt käydä vähän hakemassa juotavaa ja syötävää...

Jes! No lähtihän se, kun aikani kyttäsin tuolla ikkunan takana! Täällä ruudun toisella puolella kirjoittaa siis Fiona. Meinaa olla vähän vaikeaa, kun nämä kaviot ovat niin suuret... Mutta mitä se Venla minusta on tänne kirjoittanut...? "Tein pari puolipidätettä ja koitin uudestaan, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Toistin saman pari kertaa, mutta Fiona ei välittänyt. Sitten otin kunnon pidätteen ja sanoin vahvasti "ei"! Siitä Fiona tuntui saavan vain uutta puhtia ja jatkoi laukkaa." Vielä mitä! Minähän vain nautin! Hmph, kylläpäs on ilkeää kirjoittaa minusta tuollaista nettiin. Jotain turhaa kylmää mönjääkin ne levitti selkääni, puhuivat, että se olisi revähtänyt... Minkä minä sille voin, kyllähän ihmisetkin paikkoja reväyttävät, eikä siitä sen pahemmin hössötetä! En ymmärrä miksi Venla vain käy jossain tallilla liikuttamassa jotain Latea! Ja miksi sen pitäis käydä tunneille kun sillä on minut? Enkö minä muka ole hyvä opettaja! Olenhan hirveän kokenut hevonen... O-ou, nyt se tulee mehun ja leivän kanssa, taidanpa tästä häippäistä, ennenkuin minut huomataan.. Näkemiin!

Noniin, mihinkäs minä jäinkään? Niin, siihen että äiti käy tänään hakemassa ne martingaalit, odotan innolla, että pääsen niitä kokeilemaan! Tarkoitushan niillä ei ole vääntää Fionan päätä mihinkään suuntaan, vaan saada Fionaa tasapainoisemmaksi ja rennommaksi laukassa. Tänään menen koulutunnille♥ Saa nähdä kenellä saan mennä:)

♥lla: Venla