Mennäänpäs kunnon koulutuuppailut kentällä, kun se on hyvässä kunossa, mietin. Iloisena vedin ratsastushousut jalkaan ja nappasin kypärän hyllytä. Vein ensin kypärän talliin ja samalla otin mukaani riimun, narun ja leipää, jotta saisin Fionan kiinni. Kävelin Fionan luokse, laitoin riimun päähän ja lähdin taluttamaan Fionaa pois viimeisestä laidunlohkosta. Perässämme äiti laittoi portin kiinni ja Fiona käveli nätisti vielä muutaman askeleen. Yhtäkkiä naru kiristyi ja huomasin Fionan pysähtyneen. Yritin saada Fionaa kävelemään eteenpäin, mutta se ei kuunnellut minua. Niin tyypillistä tuolta hevoselta, mietin. Näppäsin kerran riimunnarulla kyljelle, neiti liikkui hetken eteenpäin, mutta sitten kääntyi äkillisesti minua päin ja ylitti jyrätä päältä. Automaattisesti näppäsin sitä lavalle ja karjaisin, että ylitse ei tulla. Tämä järkevä hevoseni kääntyi toiselle puolelle ja kiskoi riimunnarun kädestäni, jättäen haavan kynnen viereen. Seuraavassa hetkessä Fiona laukkasi aidan toista pitkää sivua loiston ja Eron kanssa. Loisto ja Ero olivat aidan toisella puolella. Lopulta sain Fionan kiinni ja se kiskoi itsensä uudestaan irti. Tuota samaa tapahtui monta kertaa. Lopuksi Fiona yritti potkaista minua, kun menin ottamaan sitä kiinni. Se oli viimeinen pisara. Otin Fionalta riimunnarun pois ja päästin sen eron ja Loiston seuraan. Taas pitää tehdä suuri työ, että saan takaisin tuossa menetetyn luottamuksen palasen, mietin itku silmissä. menin sisälle, vaihdoin ratsastushousut mukaviin collareihini. Istuin sängylleni ja jäin siihen miettimään, että mitä taas olisi voinut tehdä toisin? Miksen voi koskaan onnistua missään?
 |
| "Liian tärkee liian rakas, jos lähtisit pois hakisin sut takas. Puilla on lehdet taivaalla tähdet, minulla ei mitään jos sinä lähdet♥ |
Pian kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin takaisin laitumelle. Olin varma ettei Fiona päästä minua lähelleen. Arvaukseni jäi vääräksi. Pääsin Fionan lähelle, annoin sille leivän ja se peruutti pois päin. Ei, ei näin ajattelin. Pääsin kuitenkin rauhassa kävellen takaisin Fionan viereen ja otin riimun pois. Sitten menin aidan viereen istumaan ja olin valmis istumaan siinä niin kauan, että Fiona tulee siihen ja antaa silittää itseään. Ei mennyt kauaa, kun Fiona tuli viereen, laski päänsä syliini ja katsoi minua anteeksipyytävästi suurilla, kauniilla silmillään♥ Voiko tuossa tilanteessa muuta tehdä, kuin halata sitä kaunista olentoa, joka antaa anteeksi virheilleni aina kun niitä teen. Ei voi, halasin Fionaa kauan. Siinä hetkessä ei ollut mitään muuta, kuin me kaksi. Ei ketään pilaamassa sitä hetkeä, ei ketään katsomassa, ei ketään kuuntelemassa salaisuuksiani, joita kerroin tuolle kauniille olennolle, omalle rakkaalle hevoselleni, Fionalle♥
1 kommentti:
aaaw :3
Lähetä kommentti